Kuressaaren linna

Päärakennus

Päärakennus on myöhäisgoottilaista tyyliä, linnarakentamisen erinomainen näyte. Ulkoarkkitehtuurin äärimmäiseen karuuteen ja mahtavaan vaikeaselkoisuuteen liittyy orgaanisesti sisätilojen tyylikäs arkkitehtoonisuus ja koristelu, joka yksinkertaisuudestaan huolimatta pääsee vaikuttamaan hyvin.

Kuressaaren päärakennuksen sivun pituus on 43 m, pohjoisnurkassa kohoavan mahtavan seitsenkerroksisen Puolustustornin korkeus on 37 m. Ulkomuurien päällä oleva sahalaitainen rintamuuri, noin metrin levyinen ilman kattoa oleva puolustuskäytävä entisöitiin vuoden 1980 alkupuolella. Sitä pitkin oli helppo liikkua linnan siivestä toiseen sekä vartiopalveluksessa että myös vihollista torjuttaessa. Koska linnan portti tarvitsi erittäin voimakasta puolustusta, näemme Puolustustornin vieressä ulkonevan kaksikerroksisen nuolikodan eli erkkerin. Tämän alakerroksessa sijaitsee laskuportin nostomekanismi, yläkerroksen pohja-aukoista sai vihollisen päälle kaataa kiviä, kuuma pikeä, tervaa ja vettä tai ampua nuolia. Tämä puolustusjärjestelmä entisöitiin vertailujen perusteella; alkuperäisiä ovat vain dolomiittiset radat, joita myöten laskuportti liikkui.

Portin kohdalle sijoitettiin vuonna 1876 Saare-Läänen hiippakunnan muistovaakuna, keskeisenä kotkan kuva. Tästä myös saksankielinen nimitys Arensburg, joka käännettynä tarkoittaa kotkan linnoitusta.

Porttikäytävässä näytteillä oleva tykki on valettu vuonna 1803 Ruotsin Eskilstunassa. Sotapäällikkö ja Muhun Võllan kartanon omistaja kreivi Friedrich von Buxhoeveden toi sen Suomessa käydystä Ruotsin-Venäjän sodasta vuonna 1809 voitonmerkkinä mukanaan. Juhlatilaisuuksissa ja vierailijoiden erityistoiveesta on tykki valmis myös ampumaan kunnialaukauksia.

Portin vieressä seinissä on aukkoja, joihin asetetulla salpapalkilla sisäänpääsyn sai sulkea varmasti. Sellaisia aukkoja näemme myös piispan makuuhuoneessa. Lähes neliönmuotoista sisäpihaa koristaa keskiaikaisten ristimiskivien aiheilla kaiverrettu kukkavaasi.

Kellarikerros

Kellarikerroksessa sijaitsivat monenlaiset talous- ja varastotilat. Kaakkoissiivessä sijaitsi keittiö (5) sekä tämän sivuhuoneet, mukaan lukien olutpanimotila (7, 8) ja tulisijatila (3). nyt ne ovat käytössä museon kauppana ja WC:nä. Samassa siivessä sijaitsee linnan kaivo (6), jonka luokse pääsee sisäpihalta. Paljon puheenaihetta on tarjonnut pieni kellari, johon pääsee pihan itänurkan ovesta (2). Legendan mukaan oli tämä kiinni muurattu kellari avattu sattumalta vuonna 1785 ja täältä löydettiin ihmisen luuranko. Se on kuulunut 1500-luvun alussa Saarenmaalle protestantismia vastaan taistelemaan lähetetylle inkvisiittorimunkille, joka julki tulleen rakkaustarinan takia rangaistuksena muurattiin elävänä vangiksi. Tilaa nimitetään vieläkin “muuratun ritarin kellariksi”. Lounais- ja luoteissiivessä oli erityisiä lämpimän ilman lämmityslaitteita – hypokausteja – pääkerroksen tärkeimpien tilojen – juhlaruokasalin ja piispan asuintilojen – lämmittämiseksi. Lämmitysjärjestelmä koostui suurista uuneista, niiden kohdalle holviksi muuratusta kiukaasta, joka lämmitettäessä lämpeni, ja lämmin ilma nousi aukoista ylös. Aukot sai tarvittaessa sulkea dolomiittitulpilla. Eräs hypokausteista (10), joka sijaitsee näyttelysalin (9) vieressä, on restauroitu. Lämminilma-aukkoja näemme pääkerroksessa juhlaruokasalin lattiassa; niistä yksi on säilynyt alkuperäisessä muodossa. Luoteissiiven kolmessa kellarissa sijaitsee museon luonto-osasto (11), joka avattiin vuonna 1993.

Pääkerros

Pääkerros on loisteliaasti rakennettu, koska täällä sijaitsivat tärkeimmät tilat. Kuressaaren päärakennuksen arkkitehtuuri on Viron alueella ainutlaatuinen sekä tilaratkaisun että myös kivikoristelun osalta. Kun muissa tämäntyyppisissä rakennuksissa on tila vyökaarien avulla selvästi erotettu laivoiksi, välitiloiksi ja jaettu pylväsväleiksi, niin Kuressaaren linnan edustustiloissa on rajoituttu holviruoteiden käyttöön.

Noustaessa portaita pääkerrokseen saavumme ensin sisäpihaa neljältä sivulta ympäröivään galleriaan, ns. ristikäytävään, jonka kautta pääsemme kaikkiin pääkerroksen tiloihin. Sitä pidetään Vana-Liivimaan myöhäisgotiikan eräänä kauneimpana holvikäytävänä. Lounais- ja luoteissiivessä ovat säilyneet alkuperäiset, kauniisti ja voimakkaasti profiloidut ruoderistiholvit, jotka alkavat suoraan seinäpinnasta. Sisäpihalle aukeavat entisöity kivikoristeiselle goottilaistyylille luonteenomaiset teräväkaariset ikkunat. Seinillä näemme Saaremaan aatelisten dolomiittisia matalakuvioisia vaakunatauluja 1900-luvun alusta. Luoteissiivessä sijaitsee omaperäinen syvennys – rituaalinen käsienpesupaikka (piscina). Viimemainitun vieressä sijaitsee rikkaasti profiloitu aukollinen portaali, jonka kautta pääsemme linnan edustavaan pääsaliin.

Juhlaruokasali (7) muodostaa kaksilaivaisen viisiosaisen salin, jota alunperin suunniteltiin ilmeisesti lyhempänä. Tästä on myös todisteena luoteispuoleisimman pilarin muista poikkeava muoto. Holvit on katettu päärynäraita- ja syväuraprofiloiduin tukevin ruotein, joka antaa tilalle erityisen viehätyksen. Nähtävästi täällä pidettiin toisinaan myös hiippakunnan hallituksen – korkeimmista hengenmiehistä koostuvan tuomiokapitulin – istunnot. XX vuosisadan alussa muodostivat Saaremaan aateliset salista maapäiviensä pitopaikan. Tästä ajasta ovat peräisin myös Riiassa valmistetut neogoottilaistyyliä olevat ovet.

Tilan keskiaikainen ilme entisöitiin vuonna 1976. Nyt se on käytössä erinomaisen akustiikan omaavana konserttisalina, jonka tuolit on valmistettu paikallisten mestarien toimesta satavuotiaan huonekalun mallin mukaan.

Salin helmenä on tammipuinen alttarikohokuva “Marian kruunaaminen “, jonka valmisti todennäköisesti Lyypekissä syntynyt ja opiskellut puuveistäjä ja maalari Jürgen Dreyer Tallinnan työskentelyvuosinaan (1511–19). Suurena taiteenystävänä tunnettu Saare–Läänen piispa (1491–1515) Johannes III Orges oletettavasti tilasi tämän Haapsalun tuomiokirkon Maarjan kappelia varten, johon hänet itse myös haudattiin. Uskonpuhdistuksen yhteydessä katedraalista poistetun katolisen taideteoksen toimitti Kaarman kartanonherra Berent Berg vuonna 1547 kotikirkkoonsa Kaarmalle, jossa “Maarjan kruunaamisesta” tuli monesta alttarista yhdistetyn alttarin keskiosa. Vuoden 1910 tienoilla kohokuva tuotiin linnaan ja sijoitettiin kappeliin. Mestarillisen leikkaustyylin ja loisteliaan juhlallisen muistomerkkimäisyytensä ansiosta Kaarman kohokuva on Viron säilyneen goottilaisen puunveistotaiteen ainutlaatuinen ilmiö, ollen merkittävä koko Pohjois-Euroopan taiteessa.

Juhlaruokasalin vieressä päärakennuksen etelänurkassa sijaitsee kappeli (6) – linnan korkein tila. Pohjapiirrokseltaan neliömäisen tilan keskellä holveja tukee siro kahdeksankulmainen pilari. Kappelin lounaisseinässä on suuri, kaakkoisseinässä pieni sakramenttisyvennys. Molemmat syvennykset on koristeltu rikkaasti: konsoleihin tukeutuvat suippotornimaiset (suipon tornin kaltainen koristelu) riippupylväät, niiden välillä syvennyksien kohdalla on goottilaisilla kivikukilla (kukkien ja lehtien muotoa muistuttava koristeaihe) ja kolmoissuippokaarin koristellut koristepäätykolmiot (koristelappeet). Vaikkakin hieman vaurioituneena, säilynyt on keskiaikainen kivinen alttaripöytä. Parvi (saarnatuoli) koillisseinässä on myöhemmältä ajalta. Kappelin luoteisseinään on muurannut tallinnalainen mestari Reynke kolme vuoden 1515 tienoilla valmistettua dolomiittista vaakunataulua. Keskimmäisessä näemme taas hiippakunnan ja linnan symbolin – kotkan kuvan.

Luoteisseinällä olevien uskonnollissisältöisten maalausten tekijä on paikallinen taiteilija Oswald von Sass, joka maalasi ne vuoden 1905 tapahtuneen seinän entisöinnin jälkeen. Niiden alla on neljä nelossuippokaariseen syvennykseen sijoitettua 16 vuosina 1262–1572 vallassa olleen Saare–Läänen piispan vaakunakilvet.

Luoteissiivessä sijaitsevat piispan asuintilat ( 9 ). Nurkkahuone ja “makuuhuone” ovat alkujaan olleet yksi tila. Nämä tilat on katettu yksinkertaisin toisiaan leikkaavin holvein, joita kannattavat kahdeksankulmaiset pilarit. Monet pilarit on koristeltu leikkauksin, josta muodostuvat kolmikulmaisen pyramidin muotoiset yksityiskohdat. Tämä aihe on eräs täkäläisen arkkitehtuurin erityispiirteitä.

Osa keskimmäisestä tilasta on massiivisin seinin erotettu omaperäiseksi ikkunattomaksi kammioksi (10), jonka sai sulkea varmasti sisäpuolelta. Ilmeisesti oli kivilavalla varustettu tila piispan yksityisalue. Alko-ovin olemassaolo on liittynyt piispa Heinrich III:n murhaamiseen linnassa vuonna 1381. Piispan kuristi seuranneen riidan aikana tuomioherra Hermann Bolne. Muuten, mainittujen tapahtumien yhteydessä Kuressaare linna mainitaan ensimmäisen kerran historiallisissa lähteissä.

Nurkkahuoneesta vievät portaat luoteissiiven ulkonevalle parvekkeelle – danskerille. Samassa tilassa sijaitsee kaunis linnan vaakunalla ja kolmoissuippokaarin koristeltu takka (nykymuodossaan 1900-luvun alusta).

Piispan asuintilojen seinillä on esillä yksitoista erinomaista 1600-luvun jälkipuoliskon barokin puunveistotaideteosta – vaakunamuistotaulua. Niiden laajamittainen valmistus liittyi aatelisten vanhaan, Saksassa jo 1300-luvun alussa alkunsa saaneeseen tapaan jättää kirkkoon kuolleen vaakuna, jota oli kannettu mukana hautajaiskulkueessa. 1600-luvulla, liittyen erityisesti barokin leviämiseen, näistä vaakunoista kehittyivät loisteliaat varsin suurikokoiset muistotaulut. Muistotaulun tehtävänä oli yksilön tai perheen muiston vaaliminen. Täkäläiset muistotaulut ovat peräisin Saaremaan maakirkoista, josta ne XX vuosisadan alussa tuotiin linnaan säilytettäväksi.

Koillissiivessä sijaitsee suurempi makuusali (12), jossa näemme alkuperäisreunuksin vuonna 1976 entisöidyn suuren takan sekä vartiotornia ympäröivän kuilun, ns. Leijona-aukkoon aukeavan oven. Legendan mukaan kuilun pohjalla pidettiin villieläimiä, joille tätä kautta heitettiin kuolemaantuomitut. Oikeastaan ovesta pääsee danskeriin – kiviselle suljetulle parvekkeelle, jossa sijaitsee keskiaikainen käymälä. Toinen “Leijona-aukon” ulkoneva dansker oli yhteydessä toiseen makuusaliin (4). Viimeisin ja koillissiiven toinen sali, entinen ruokasali (5), on nykyään käytössä museon toimistotilana.

Vartiotorni

Ristikäytävän koillisosasta pääsemme pienen eteisen kautta Vartiotorniin (Pikk Hermann) (1). Muut kapeat muuriportaat vievät yläkerroksen ristikäytävään ja näyttelysaleihin sekä entiselle oletettavalle ympärysmuurisillalle vieneelle ovelle. Eteisessä näemme myös keittiön mahtavan savupiipun kapenevan osan. Tornin ainoa sisäänkäynti sijaitsee lähes yhdeksän metrin korkeudessa maanpinnasta ja on yhteydessä muuhun rakennukseen ainoastaan sillan kautta. Keskiajalla oli käytössä keskiakselinsa ympäri kääntyvä, siltalevyllä varustettu siltaportti, joka noustessaan sulki sisäänkäynnin sekä muutti tornin vihollisen tunkeutuessa linnaan viimeiseksi piilopaikaksi. Sillalta avautuu näkymä kuiluun (2), joka erottaa tornin linnan muusta osasta koko rakennuksen korkeudelta. Sillasta hieman alempana muurista ulkonee dansker, jonka sisäänkäynnin näimme makuusalissa. Kuilun ylänurkassa näkyy puolustusjoukkojen entisen käymälän jäännökset. Siten oli “Leijonanaukko” puolustustoiminnon vieressä tarpeen kolmen käymälän kokoomakaivona. Vartiotornin pääkerroksen lattiassa näemme metalliverkolla rajatun neliönmuotoisen aukon, jonka kautta pääsi 9 metrin syvyiseen kellariin. Perimätiedon mukaan täällä on pidetty panttivankeja, mistä myös tornin suosituin nimitys Vankitorni. Luultavasti kellaria käytettiin myös varastotilana. Pääkerroksen yläpuolella on vielä neljä kerrosta, joista kolmella alkujaan muurinsisäinen takka.

Puolustustorni

Puolustustorni (11) on päärakennuksen eniten kärsinyt ja uudelleen rakennettu osa. II kerroksen sisustus on säilyttänyt suurelta osin tämän vuosisadan alussa annetun ilmeen: rapatuilla seinillä uusgoottilaistyyliset maalaukset, perusaineksena Buxhoevedenien vaakunasymboli, takka kaakeleista ja dolomiitista, tammipuiset portaat ja galleria. Samasta alkaa uusi, vierailijoiden turvallisuuden takia rakennetut betoniportaat, jotka vievät VII kerrokseen, jossa nyt on kesäisin avoinna oleva Tornikahvila. Mutta koko tornin mitassa ovat säilyneet myös keskiaikaiset kapeat muurinsisäiset portaat, jotka aikoinaan alkoivat noin metrin korkeudelta kerroksen lattiasta. Siten yritettiin vaikeuttaa vihollisen pääsyä ylös. Kiinnostava on V kerros, joka sijaitsee puolustuskäytävän tasalla. Täällä on säilynyt kaksi muurinsisäistä takkaa (pohjois- ja etelänurkassa). Länsi- ja itänurkassa olevien ovien kautta pääsivät linnan puolustajat helposti puolustuskäytävään. Tornin VI kerroksen koillispuoleiseen ikkunalautaan on muurattu harvinainen 13-kaarinen piscina (käsienpesuallas), jonka alkuperäinen sijoituspaikka voi olla muualla.