Luonto-osasto

Kiinteä näyttely Saarenmaan luonnosta

LoodusosakondSaaremaan Museon luonto-osasto sijaitsee Kuressaaren linnan luoteissiiven kellarisaleissa. 1. salissa saamme käsityksen Saarenmaan maaperästä, ilmastosta ja rannikosta. Saarenmaan maaperän muodostavat dolomiitti ja kalkkikivi eli paekivi, Viron kansalliskivi, jossa on ikuistettuna elämä lämpimässä runsaseläimistöllisessä Siluurimeressä. Salin keskellä lasikoissa voi nähdä monien siluuriaikaisten eläinten – käsijalkaisten, sienieläinten, korallien, kotelorapujen, limaeläinten, meriskorpionien, trilobiittien jm. – fossiileja.

Pitkän monilajisen rantaviivan takia voi Saarenmaalla tavata monia rantatyyppejä: törmä-, kallio-, moreeni-, rapakivi-, hiekka-, möllirantaa. Rannikkolasikoissa on esillä sikäläistä eläimistöä  lintuja ja kasveja. Nykyisten merilintujen joukossa on myös harvinaisina  ruokki ja tundrakurmitsa.

Tundrakurmitsa on peräisin vuodelta 1908, silloisesta museon täytettyjen lintujen kokoelmasta, jonka oli kerännyt Wladislaw v. Miereyewski. Kaliorannikko taustana on esitelty Vilsandin kansallispuiston yleisin hautova lintu – haahka. Rapakivirannikolla näemme erään harvinaisen eksyneen vieraan – flamingon – ja viimevuosien yleisimmän ohimuuttajan – valkoposkihanhen.

Loodusosakond

Luonto-osaston 2. salissa avautuu mahdollisuus tutustua pinnanmuoto- ja maaperäkarttaan. Pääosa salista on omistettu saaren kosteikkojärville, soille, soistuneille ja soistuville metsille. Järviä on Saarenmaalla yli 80, erittäin paljon saaren luoteisnurkassa. Järvilinnuista kiinnostavimpia ovat kaulushaikara, kuikka, valkosiipitiira. Kaulushaikaran näemme puolustusasennossa, jossa se on vaaran takia ojentanut kaulan ja pään pystysuoraan, matkien siten kuivunutta ruokokimppua.

Kuikka on harvinainen ohimuuttaja ja valkosiipitiira satunnainen pesijä, jonka ainoasta pesinnästä Saarenmaalla tiedetään vuodelta 1925. Kosteikkometsien eräs kiinnostavimpia näyttelykohteita on metso, joka katosi Saarenmaalta 1800-luvulla. XX vuosisadan alussa sitä on monta kertaa tuotu Saarenmaalle, mutta tuloksetta. Viimeaikoina se on täällä uudelleen aloittanut pesinnän.   Soista Saarenmaalle on tuonut eniten kuuluisuutta Viidumäen lähteensilmäsuo, joka jää nykyisen 1846 ha:n kokoisen Viidumäen Luonnonsuojelualueen yhteyteen.

Silloisesta suosta vuonna 1933 kasvitieteestä kiinnostuneen lääkäri Bernhard Saarsoon löytämä kasvi nimeltään  Saarenmaan laukku  osoittautui Saaremaalla kotiutuneeksi. Suojelualueen hyllykkö esittelee myös muita sikäläisiä kasviharvinaisuuksia. Salin erillisessä nurkassa on materiaalia Saarenmaan ainutlaatuisimmasta luonnonmuistomerkistä, Kaalin meteoriittikraatereista. Tärkeimmistä näyttelyesineistä voisi mainita aidot meteoriittisirpaleet ja kraaterin reunassa vuosina 1180, (?)  1430 kasvaneen tammen läpileikkausta.   Kadakas (kataja) saarelaisten kielessä myös kadagas, kadajas, kaddak Saarenmaalle ominaisin kasvi on lähtöpisteenä 3. salissa. Näyttelyn keskeinen lasikko esittelee lähemmin sitä ja siihen liittyviä muita eliöitä. Katajikossa on esillä lintujen ja eläinten joukossa kaksi Saarenmaan suurnisäkästä hirvi ja villisika. Villisika on Saarenmaan eräs suurilukuisimpia eläimiä, joiden määrää pyritään jatkuvasti vähentämään. Hirvelle katajikot ovat enemmän ruokailupaikkoja kuin asuinpaikkoja.

Loodusosakond

Paekivipohjaisen metsän lisäksi Saarenmaalla on paljon nummi- ja multamaametsää, monella puolella myös salo-lehtimetsää. Länsirannikon kalkkikivimänniköissä elelee eräänä Viron luontoharvinaisuutena merikotka. Tätä Viron suurinta kotkalajia pesii Saarenmaalla noin 20 paria.   Kadaka-salissa saamme tutustua myös Saarenmaalle hyvin ominaisiin lehtoniittyihin. Niittämisen ja laiduntamisen vähenemisen takia ne ovat tähän mennessä suurelta osin vesoittuneita. Kalkkikivikylläisillä lehtoniityillä kasvupaikan ovat löytäneet monet orkideat eli kämmekät. Täällä niitä kasvaa yhteensä 34 lajia.