Lähihistorian osasto

Kiinteä näyttely “Saarenmaa vuosina 1939–1994”

Saarenmaan museon lähihistorian kiinteä näyttely koostuu kahdesta osasta. Vuonna 2005 valmistunut näyttely “Saarenmaa 1939–49”sijaitsee Kuressaaren linnan koillissiiven kolmessa salissa. Näyttely avajaisnäyttelyesine on Viron tasavallan ensimmäisen presidentin Konstantin Pätsin vahakuva, koska hänen vierailunsa Saaremaalle elokuun 20 ja 21. 1939 jäi historiaan suurimuotoisena poliittisena näytelmänä toista maailmansotaa edeltäneessä Virossa.

Samassa tilassa on näytteillä erilaisia materiaaleja, jotka heijastelevat Puna-armeijan sisäänmarssia Viroon, baltiansaksalaisten muuttoa, neuvostomiehittäjien lavastamaa punakumousta ja sille tehtyä vastarintaa sekä ensimmäisen neuvostomiehitysvuoden sortoa, joka Saarenmaalla päättyi Kuressaaren linnanpihalla verityöhön. Videotallenteena on mahdollista nähdä Viron elokuva-arkiston uutisfilmin Konstantin Pätsin vierailusta Saaremaalle.

Linnan koillissiiven suurin sali esittelee Toisen maailmansodan aikana vuosina 1941 ja 1944 Saarenmaan puolesta käytyjä taisteluita. Taistelutoimintaa esittelevissä materiaaleissa on myös huomattava katkelma saarelaisten elämästä Saksan sotaväen selustassa. Videofilmeissä on mahdollista tutustua saksalaiseen ja neuvostouutisfilmiin, joista jälkimmäinen on kyllä suuressa määrin lavastetun luonteista. Museoesineistä tarjoavat erityistä kiinnostavaa molempien osapuolten asenäytteet ja monet sotatapahtumiin liittyvät harvinaisuudet. Suurimittakaavaiset, molempien osapuolten tietoja vertailemalla laaditut kartat mahdollistavat yleiskuvan saamisen vuosien 1941 ja 1944 sotatoimien kulusta. Näyttely yrittää esittää molemman miehittäjän toimintaa mahdollisimman objektiivisesti.

Kolmas näyttelysali on jaettu puoliksi rautaisella esiripulla. Kumpikin puolikas esittelee uutta alkua: kuka pakolaisena ulkomailla, kuka kotimaahan jääneenä silmätysten neuvostoterrorin kanssa. Yhden tilapuolikkaan keskeinen näyttelyelementti on pieni pakolaisvene uupunein pakolaisin, ulkomaille tulleidensaarelaisten pakolaisvuosien alkua symboloimassa. Toinen tilapuolikas alkaa neuvostoarmeijan upseerilla Moskovan voitonparaatissa kantamassa miekkaa. Esiteltävän materiaalin esitystapa välittää hämminkiä, jolloin kaikkien silloisten ihmisten piti löytää uusi paikka käsikopelolla, minne he olivat tulleet tai millaiseen vihamieliseen leiriin heidät oli vedetty. Viron ensimmäisen kolhoosin ensimmäisen esimiehen työpöydän takana esitellään Viron filmiarkistossa säilytettävää neuvosto-propagandafilmiä, jonka piti havainnollistaa kolhoosien etuja yksityistalouksiin verrattuna. Osa siitä on filmattu Viron ensimmäisessä, Kingissepan kolhoosissa.

Vuonna 2011 valmistunut näyttely “Saarenmaa 1950–94” sijaitsee linnan Puolustustornin neljässä kerroksessa.

 

Olemattoman pienessä osassa “kuudenneksessa koko planeetasta” elämä jatkui Saarenmaallakin “suuren kotimaan” sääntöjen mukaan. Yksinvaltaisen kommunistisen puolueen Moskovasta annetut suuntaviivat ehtivät Tallinnan kautta myös silloiseen Kingissepan rajooniin ja Kingissepan kaupunkiin. Korkealla ja kaukana tehtyjen päätösten toteuttaminen riippui suuresti paikallisten johtajien aktiivisuudesta tai sitten vastuuntunnosta sekä kyvystä luovia neuvostobyrokratiassa. Lähes puoli vuosisataa valvoi saarelaisten päivittäistä elämää Neuvostoliiton turvallisuusjoukkojen yhteyteen kuuluva neuvostorajavartiosto. Rajakurin ankarat säännöt pätivät sekä paikallisiin että myös erityislupien – propuskien – perusteella saarelle saapuviin. Järjestelmän totalitaarisuudesta antaa kuvan neuvostorajavartiostoa ylistävä propagandafilmi “Länsirajalla” (1978).

Elämä halusikin elämistä, sitä myös neuvostojärjestyksen “hedelmällisissä olosuhteissa”. Kyyditysten pelossa luoduissa kolhooseissakin maa tarvitsi muokkaamista ja lehmät lypsämistä. Kolhoosiajan alkuvuosien niukkuuden jälkeen, antoivat perinteiset elinkeinot, kalastus ja maatalous, saarelaisen pöytään jokapäiväisen leivän ja myös särvintä. Olisivat antaneet enemmänkin, koska yleisliittolaiset rajat-rahastot-normit-velvollisuudet olisivat täällä tuotetusta jättäneet paikalliseen kulutukseen vajaan viidenneksen. Yli jääneestä “maksettiin” punalipuilla. Käsityksen Saarenmaan kalastajien elämästä antaa aikakaudelle ominaisella tyylillä tehty mainosfilmi “Saare Kalur” (1976).

Riippumatta vallitsevasta järjestyksestä on virolaiselle-saarelaiselle aina tärkeä hänen kotinsa. Olkoon se sitten omilla rahoilla mahdollisuuksien mukaan rakennettu omakotitalo tai valtiolta pitkässä jonossa „seisomisen“ jälkeen saatu vuokra-asunto. Näyttelysalissa olevilla sisustuksin yritetään välittää vuosien 1960–70 ahtaan kodin – ns. hruštšovkan – tyyliä ja tunnetta, aikaansaada mieleen palautumista tai ihmetystä. Dokumenttifilmi “Jäätramm” (1964) esitteleekin kautta aikojen saaren asukkaille erästä kipeintä teemaa – yhteyttä “suureen maahan” eli mantereeseen.

Vuoden 1980 lopun –  vuoden 1990 alun nopeiden muutosten ja Viron tasavallan itsenäisyyden palauttamiseen huipentuneiden tapahtumien esinäytökseksi Saarenmaalla tuli Eesti NSV:n valtaapitävien haluksi ikuistaa täällä oma idolinsa, Viktor Kingissepan. Tätä seuranneesta nopeasta kansallismielisyyden noususta ja poliittisesta kehityksestä tekee yhteenvedon lasikoissa esitettyjen valokuvien ja museoesineiden lisäksi 10 minuutin filmikatsaus “Saarenmaa 1988–1993”. Kotimaasta kaukana, Kanadassa, asuneiden saarelaisten puolivuosisataiset tekemiset kerää yhteen filmi “Saarelaisten Yhdistys Torontossa virolaisten aatteiden säilyttäjänä” (2008).