Historian osasto

Kiinteä näyttely Saarenmaan historiasta

Kiinteä näyttely Saarenmaan historiasta sijaitsee yläkerroksen ristikäytävässä ja kahdessa suuressa salissa. Sinne pääsemme Vartiotornin eteisestä alkavan käyrän portaikon kautta. Näyttelyyn opastaa vuonna 1908 Kuressaaressa syntyneen taiteilijan Erik Haamerin suurikokoinen öljymaalaus “Saaremaa” (1940). Suurin osa ristikäytävän näyttelyistä käsittelee Saarenmaan muinaisaikaa.

Ensimmäisen salin näyttelyesineet kuvaavat Saarenmaan historiaa 1300-1800 -luvun jälkipuolelle asti. Näytteillä ovat herttua Magnusen liikkeelle laskemat Kuressaaren ferdingit, ainoat Saarenmaalla lyödyt kolikot, ruotsinaikaiset lakikirjat ja jäljennös Saarenmaan kartasta, joka antaa käsityksen silloisista maantieteellisistä tiedoista, 1600-luvulla käytetyt työvälineet. Lõmalan kartanon kartta (1695) tuo mieleen kuningas Karl XI:n toteuttamat kartanoiden supistuksen, jolla Saarenmaan aatelisto menetti 25 % senaikaisesta maanomistuksestaan. Kirkon osaa silloisessa yhteiskunnassa kuvastaa järeä keräyslaatikko, ns. rahajärkäle (luultavasti 1600-luvulta) ja tavallisesti kirkon sisäänkäynnin luona sijainnut häpeäpaalu, johon jaloista, käsistä ja kaulasta sai kerrallaan kiinnittää kaksi “syntistä“  (nämä museokauppa-kellarissa olevat kopiot voi jokainen itse ”testata”.)

Erikseen lasikoissa näemme 1500-luvun lopun – 1600-luvun alun talonpojan koristeita, jotka on saatu arkeologisina kätkölöytöinä Pöidelta Neemin kylästä ja Muhusta Nõmmkylästä. Vuonna 1999 Tõrisen kylän perunapellolta löydetty suuri kolikkoaarre oli peitetty maahan vuoden 1620 tienoilla. vuonna 2007 Kaarman pitäjästä Kuken kylästä löydetty aarre on tähän asti suurin pääasiassa ruotsalaisista kolikoista koostunut pohjansodanaikainen löytö Virossa.

Saarenmaalla on runsaasti keskiaikaisia taide- ja arkkitehtuurimuistomerkkejä. Goottilaisia veistostyylejä edustavat museon pääkerroksessa näytteillä olevan “Marian kruunaamisen” vieressä vielä vuoden 1420 tienoilla tehty “Evankelista Johannes” (Itä-Preussilainen koulukunta) sekä “Pyhä kuningas lakkeineen” ja “Pyhä kuningas kruunuineen”. Viimemainittu on kuulunut johonkin alttarikaappiin, ilmeisesti jossakin Saarenmaan kirkossa, tekijöinä mestarit Lyypekin taidepiiristä. Vanhinta kivenveistotaidetta edustaa kulmikas hautalaatta “ilmapuu” -kuviolla (1100-1200 -luvuilta; entisöity 1985). Sellaisia laattoja ja niiden osia voi nähdä monessa Saaren- ja Läänemaan kirkossa ja hautausmaalla.

Hautalevyn kohokuvaornamentin perusosan muodostaa hoikka runko tai akseli, joista trapetsin leveämmässä osassa kasvaa ulos neljästä kaaresta ympäröity rombi tai ratasristin aihe. Jalka trapetsin kapeammassa osassa päättyy joko geometrisellä ornamentilla tai kahdelle puolelle haarautuvin “juurin”. Tätä aihetta voisi nimittää “aurinkopuuksi” tai “ilmapuuksi”, jonka yläosa symboloi aurinkoa ja neljää ilmansuuntaa, runko onkin maailmanakseli, maailman pysyvyyden ilmentäjä. Vanhin varmasti tiedossa olevan tekijän taide-esine museossa on vuoden 1630 puuveistokset “Johannes” ja “Maria”. Niiden tekijä Balthasar Raschky oli jonkin aikaa Kuressaaren käsityöläisten vanhin; hänen käsityötään on myös Muhun ja Karjan kirkon saarnastuoli (vuosilta 1629 ja 1638). Näyttäviä ovat oikeuslaitosta luonnehtivat näyttelyesineet: ns. tsaarinkotka 1700- luvun alusta, jonka piti hallinnon tunnuksena seistä jokaisen tuomioistuimen pöydällä, vangin käsiraudat, puutaulu rikollisille “Röwel-Mörtsukas”, joka ripustettiin saatettavan rikollisen kaulaan, Kuressaaren maaoikeuden pöytäkirjat. Siltä ajalta on museon kokoelmissa vanhimpia talonpoikien valmistamia ajoitettuja käyttöesineitä, jotka on sijoitettua erikseen lasikkoon: ruutisarvi (1708), kapioarkku (1773), vitsahammas (väline puuastioiden vannehtimiseksi, 1786), korulipas (1800), vintilä (1807) jm. Talonväen elämää ja päivittäistä työtä esittelevä kansatieteellinen ja valokuvamateriaali ovat näytteillä temaattisesti. Keskeisellä paikalla on talohuoneen sisustus, josta ei puutu saarenmaalainen aukivedettävä vuode.

Historian kiinteän näyttelyn 1. salin näyttelyn päättää kartanosalongin sisustus, keskeisenä biedermeier-tyylinen huonekalusarja 1800-luvun alkupuolelta ja puoli vuosisataa vanhempi englantilainen kaappikello “Denton”. Näyttely jatkuu edelleen yläkerroksen galleria-käytävässä, jonka kautta pääsemme osaston 2. saliin. Koulutusta ja kulttuuria 1700-1800 -luvun Saarenmaalla luonnehtivat valokuvat, dokumentit, kirjat, esineet. Samalla voi tutustua lukuisten Saarenmaalla syntyneiden ja täällä vaikutusvaltaisten kulttuurihenkilöiden elämään ja toimintaan. Esillä olevien kirjojen joukossa on vuodelta 1773 raamattu, vuodelta 1793 laulukirja, vuodelta 1797 katekismus, vuodelta 1815 koulun lukukirja, vuodelta 1853 aapinen ja J. W. L. von Luce “Topografisia tietoja Saaremaalta” (1823). Dokumenteista ovat harvinaisimpia vuonna 1785 Baltasar von Campenhausenin julkaisemaan aloittamaansa käsinkirjoitetun lehden “Kuressaare Nädala- eli Teadeteleht” -numeroa, Lucen allekirjoittamat talousdokumentit, Peeter Süddan laatima Kärlan pitäjänkoulun arvostelulehti.

Historian kiinteä näyttely 2. sali esittelee materiaaleja tsaarinvallan viimeisestä puolivuosisadasta ja maailmansotien välisistä vuosikymmenistä. Aikakautta luonnehti markkinataloussuhteiden yhä nopeutuva kehitys, jonka lainmukaiseksi tueksi oli muiden “kroonukirjade” joukossa “Seadmissed tallorhwa renttima lugu vahvistamisseks Saaremaal” (ilmestynyt 1865 Kuressaaressa). Uudistuksen paperisivua luonnehtivat 60 tsaarinruplaa – talon keskimääräinen vuoden vuokrasumma, Laratsin talon vuokrasopimus, velanmaksukuitit jm. dokumentit sekä lakikirjat. Paikallisten käsityöläisten tuotannon näytteinä on esillä omaperäinen metallirukki, Aleksander Sassin työpajassa Leisissä valmistettu matto, talonpoikaistuolit, yksi niistä muhulaisella letkeällä tekstillä “Olge head ja istuge!” (olkaa hyvä ja istukaa!), valmistajayhtiön merkillä varustetut uunipadat jpm. Saarelaisten elämässä on aina tärkeällä paikalla ollut meri. Sitä korostaa myös näyttelyssä merenkululle erotettu tärkeä osa, alateemoina laivanrakennus, merimiehen elämä, merikuljetus ja satamat, salakuljetus, maastamuutto. Harvinaisempi näyttelyesine on täällä vuonna 1977 Harilaiun matalikolla kampelatrooliin tullut noin kaksisata vuotta vanha keulakuva – ns. merineito, purjelaivojen nimikyltit ja “Jaen Teäre” pienoismalli, uponneista laivoista metallin keräämiseen käytetyt irrotushaat eli raudankatkaisupihdit ja merenpohjakiikari.

1800-luvun lopun – 1900-luvun alun kulttuurielämälle omistettuna kolmessa lasikossa ja kuudessa hyllykössä on keskeisellä paikalla vuonna 1886 perustettu Kuressaaren Viro-seuran monipuolinen toiminta. Monien laulukuorojen, yhtyeiden ja näyttelijäseurueiden toimintaa luonnehtivien valokuvien, pienpainatteiden ja dokumenttien ohella tarjoavat varmasti kiinnostavaa ensimmäiset täällä ilmestynet sanomalehdet “Arensburger Wochenblatt” (alkoi ilmestyä 1875), “Saarlane” (1884) ja “Hääl” (1907) sekä kirjat (vanhin vuodesta 1864) ja postikortit. Runsaasti kiinnostavaa materiaalia on I maailmansodasta. Näytteillä ovat sotineiden osapuolten aseistus, mukaan lukien venäläiset kranaatinheittimet vuosilta 1915 ja 1916, saarelaisten postilähetyksiä rintamalta kotiväelle, Venäjän armeijan kunniamerkkejä, valokuvia sodankäynnistä Saarenmaalla jpm. Varsin runsas on palontorjunnan historialle omistettu näyttelyn osa: olihan vuonna 1867 perustettu Kuressaaren vapaaehtoinen palonsammutusyksikkö eräs ensimmäisiä Virossa. Suurinta huomiota ansaitsee täällä juuri 1830-luvulla paikallisesti valmistettu paloruisku, joka on maassamme säilyneiden joukossa iältään toinen.