Mihklin Talomuseo

Saarenmaan länsirannikolla, 3 km Kihelkonnalta Kuressaaren suuntaan sijaitsee Viron eräs omaperäisimpiä museoita – Mihklin talomuseo.

Tämän perustamiseksi ei ollut tarpeen tehdä keruutyötä: täydellisen rakennuskompleksin lisäksi paikallisesti on säilynyt runsas käyttöesineiden kokoelma.

Esiteltäviä esineitä ja työvälineitä ovat pääasiassa valmistaneet tai käyttäneet tämän talon asukkaat. Mihklin talomuseon syntymäpäivä on 5. helmikuuta 1959, jolloin talon viimeinen omistaja Jakob Reht (1886–1969) luovutti historiallisen rakennuskompleksin suurimman osan säilyneistä kansatieteellisistä käyttöesineistä ilmaiseksi silloiseen Saarenmaan Kotiseutumuseoon, jääden itse juuri luodun talomuseon ensimmäiseksi työntekijäksi.

Mihklin talo on Vikin kylän vanhimpia talouksia. Ensimmäiset kirjalliset tiedot täällä asuneiden henkilöistä ovat peräisin jo 1700-luvun ensimmäiseltä neljännekseltä. Vuonna 1711 vihittiin Wicki Peeter Reetan kanssa ja tämä avioliitto panikin alkuun talon asukkaiden kahdeksan polven sukupuun. Talon isältä pojalle luovuttamisen järjestys keskeytyi viron kansan vaikeisiin vuosiin 1940-luvulla.

Perheen pojat kuolivat nuorina sekä sota ja kollektivisointi lopettivat talon normaalin toiminnan.  Rakennuksiltaan Mihkli on tyypillinen Länsi-Saarenmaan talo, joka tarjoaa kiinnostavaa etupäässä monipuolisten rakennustensa ansiosta. Asuintalo ja apurakennukset on sijoitettu kehään keskipihan ympäri, joista osa on erotettu hirsiaidalla ympäröidyksi kukkapuutarhaksi. Kaikkialla talon ympäristössä kohoavat aarnipuut, josta aikaisemmin leikattiin lampaille talveksi kerppuja.

Aikaisemmat olkikatot on 1900-luvulla vaihdettu ruokokattoihin.

Asuintalo

Mihklin talon asuintalo on perimätiedon mukaan rakennettu vuonna 1834.

Puoliaumakattoinen ilman perustusta oleva hirsirakennus koostui alun perin eteisestä, kotakeittiöstä ja sisään mentäessä oikealle jäävästä huoneesta ja kamarihuoneesta.

Viron taloarkkitehtuurissa tällainen asuinrakennustyyppi on tyypillistä pääasiassa Saarenmaan länsiosalle. Laajemmin on kotakeittiö talorakennuksissa levinnyt Kuurinmaalla, Länsi-Liettuassa ja Itä-Preussissa. Oletettavasti on Mihklin talon asuinrakennuksen malli otettu Latviasta. Samalla ei voida sulkea pois myöskään kartanoiden välittävää esikuvaa.

Mihkli talon kohdalla todennäköiseen kartanoiden esikuvaan viittaa samanlaisen kotarakenteen olemassaolo Kihelkonnan pastoraatin rakennuksessa. Pohjoispuolinen talon osa on rakennettu rinnalle vuonna 1864. Ikkuna- ja oviaukkoja on 1800-luvun lopussa avarrettu kolmanneksella. Talon perusosassa on käytetty tuona aikana tavallista siankaulanurkkaa, lisärakennuksessa näemme erään puhtaan nurkan.  Kotarakenteen seinät ovat vuosikymmenten aikana peittyneet paksuun nokikerrokseen. Uunia lämmitettäessä keittiö täyttyi savulla, joka johdettiin oven kohdalla olevien aukkojen kautta savupiippuun. Jos savun haluttiin pysyvän tilassa pidemmän ajan (esimerkiksi lihaa savustettaessa), aukkoja suljettiin puisilla luukuilla. Täällä esillä esineiden joukossa on museon vanhin näyttelyesine – Vuodelta 1788 peräisin oleva kylvövakka.

Asuinhuone sijaitsee talon vanhemmassa osassa. Näytteillä on monenlaisia käyttöesineitä.

Ratashuone

Rakennus on valmistettu kivestä ja puusta. Seinään muuratussa dolomiittilevyssä olevasta tekstistä näkyy, että rakennus on pystytetty vuonna 1849 Peeter Rehtin (1822–1897) toimesta, joka siihen aikaan ei ollut vielä talollinen.

Puuosaa käytettiin hevosvaljaiden ja kärryjen eli rattaiden säilytyspaikkana. Kiviosan alla olevassa kellarissa säilytettiin juurikkaita, liha- ja maitotuotteita.

Kellarin päällä on puutyöhuone. Luontaistalouden olosuhteissa mahdollisimman paljon töitä tehtiin itse, rakennuksessa näemme työkaluja hyvin erilaisilta alueilta.

Riihirakennus

Talon suurin rakennus, vuonna 1843 valmistuneet kalkkikivinen ja hirsinen riihirakennus sisältää kolme osaa: riihenalusesta, riihihuoneesta ja hevostallista.

Vuonna 1861 rakennettiin rinnalle ns. mehiläisten rakennus – mehiläishoitotarvikkeiden säilytystila.  Saarenmaan keski- ja länsiosalle tyypillisenä ovat tämän rakennuksen riihenalunen ja riihihuone samanlevyisiä. Tällaisen rakennustyypin levinneisyys viittaa taannoisiin tiheisiin yhteyksiin entisen Liivinmaan kuvernementin eteläosaan.

Täkäläisten rakennustyöläisten käynnit Riiassa ja tämän lähiympäristöön olivat suhteellisen yleisiä. Tiedettävästi on Mihklin isännistä käynyt Latviassa rakennustöissä Peeter Reht, jonka toimesta on talossa rakennettu suuri osa nykypäiviin säilyneistä rakennuksista. Riihenalustaa käytettiin talvella navettana. Talossa käytettyjen esineiden vieressä näemme myös muualta tänne tuotuja: Suomessa valmistettu viskuri, puhaltimia, viljanlajittelulaitteita ja muita.  Suurella uunilla varustetussa riihihuoneessa kuivatettiin ja puitiin viljaa sekä loukutettiin pellavia. Koska talossa oli erillinen asuintalo, niin riihihuonetta asumiseen ei käytetty.

Asumattomat riihet olivat feodaalikaudella varsin harvinaisia. Entisessä hevostallissa säilytetään monenlaisia ajo- ja kuljetusvälineitä.

Suuren omenapuutarhan perusti Mihklin viimeistä edellinen isäntä Karl Friedrich Reht (1857–1937).

Sauna

Mahdollista palovaaraa huomioon ottaen sijaitsee sauna sijaitsee muista rakennuksista erillään. Saarille tyypillistä, avonaisen kiukaan omaava savusauna on rakennettu vuonna 1846 (puuosa 1910). Kolmesta tilasta koostuvan rakennuksen eteisessä voitiin talvikuukausina pitää lampaita.

Vanha rakennus (uusi aitta)

Talon säilyneistä rakennuksista vanhin. Ulkoisten tunnusten mukaan kuuluu 1700- ja 1800-luvun vaihteeseen. Joka tapauksessa rakennuksen rakentamisaikana talossa ei ole vielä käytetty satoa. Täällä seisoivat viljalaarit ja säilytettiin omenoita. Aittarakennuksessa oli kauas eteen ulottuva räystäänalunen. Täällä sijaitsi käsikivi, korjattiin työkaluja, suojaa saivat työvälineet.

Uusi rakennus (uusi aitta)

On rakennettu oletettavasti vuonna 1842. Uusi rakennus on moniosainen, -kammioinen aitta. Keskiosassa sijaitsevat erikseen tilat vaatteiden, lihan ja kalan sekä viljan säilytykseen. Sivunpuoleisissa ulkonevissa tiloissa olivat tyttöjen kesäiset makuutilat. Materiaalina on käytetty purettua vanhaa asuintalon huoneiden pituussuuntaan halki sahattuja hirsiä. Aittojen sisäseinillä on säilynyt monenlaisia muistiinpanoja.

Pajan-paargun

Saman katon alla ovat rinnakkain paja, paargu (kesäkeittiö) ja kesäkeittiön kammio. Kiviosa on rakennettu vuonna 1854. Rakentamisessa on käytetty keskiaikaista veistokiveä. Oletettavasti ne ovat peräisin vuonna 1836 puretusta Kärlan vanhasta kirkosta. Vuonna 1926 rakennettiin talo päähän kesäkeittiön kammio, jossa pantiin olutta, käsiteltiin maitoa ja jota välillä käytettiin myös saunana.

Pajassa näemme sepän työkaluja ja monenlaisia kotitaloudessa tarvittavia taostuotteita. Seinällä on puusta veistetty naisen pää, ns. Tustin Tiiu, joka perimätiedon mukaan on

tuotu 1800-luvun jälkipuolella Kihelkonnan rannassa uponneen hollantilaisen laivan kapteenin kajuutasta.

Navetta

Muista rakennuksista erikseen sijaitsee navetta. Se on rakennettu vuonna 1989 aikaisemman navetan mallin mukaan ja se on kokoelmaryhmän myöhäisin rakennus. Rakennuksessa on museon kokoelmasäilytys ja tila kokoontumisia varten, kesäkuukausina täällä pidetään tilapäisiä näyttelyitä.

Taloryhmän vieressä oleva virkistyspaikka tarjoaa miellyttävää rentoutusta. Lapset saavat telmiä kyläkeinussa ja leikkikentällä. Kesäkeittiössä voi pitää piknikkiä. Saman katon alla olevassa saunassa on varauksella mahdollista nauttia perinteisen saarenmaalaisen kiuassaunan rentouttavaa vaikutusta ja pehmeyttä. Tarvittaessa voi harakkamyllyn läheisyyten pystyttää teltan yöpymistä varten. Toivomme, että tutustuessanne näyttelyihimme saatte yleiskuvan palasesta Saarenmaalaisesta elämästä. Tervetuloa Mihklin talomuseoon!