Aavikuiden Talomuseo

1800-luvun lopussa Kuressaaressa Sepa tänav 9 (nyk. Vallimaa 7) oleva talo kuului tontteineen puutarhuri Johann Brennerille (1834-92).

Omistajan kuoleman jälkeen sen osti kuressaarelainen kauppias Jakob Aavik (Joosep Aavikun isä) veljelleen Mihkel Aavikule (Johannes Aavikun isä). 1. huhtikuuta 1896 asettuikin Mihkel Aavik (1844-1909) sinne poista sana puolisonsa Annen (1849-1918) ja lasten Aadun, Liisin ja Juulin kanssa. Johannes Aavik asui vanhempiensa kotona koululaisena vuosina 1898-1902 ja myöhemmin, 1919-26 Saaremaan Ühisgümnaasiumissa toimiessaan viron kielen opettajana. Vanhempien kuoleman jälkeen jäivät talon huoltajiksi sisaret Liisi (1885-1949) ja Juuli (1890-1959). Vuodesta 1961 kuolemaansa asti 1989 talo oli Joosep Aavikun koti. 19. heinäkuuta 1992 täällä avattiin Saaremaan Museon alaosastona Johannes ja Joosep Aavikun Talomuseo.

Johannes Aavik

Huomattava kielitieteilijä Johannes Aavik syntyi 8. joulukuuta 1880 Pöiden pitäjässä Randveressa. Valmistui Kuressaaren Gümnaasiumista (1902), opiskeli kielitiedettä Tarton yliopistossa (1902-03), Nezinin historiallis-kielitieteellisessä instituutissa (1903-05) ja Helsingin yliopistossa (1906-10). Toimi ranskan ja viron kielen opettajana lukioissa ja Tarton yliopistossa sekä koulutusneuvonantajana ja koulujen päätarkastajana opetusministeriössä. Johannes Aavikun elämäntyönä oli kielenuudistus, joka oma ulottuvuudessaan ja vaikutukseltaan on ainutlaatuinen koko maailmassa. Kielenuudistusliikkeen huippukautena (1912-26) esitti J. Aavik perusluonteiset ehdotuksensa viron kielen rakenteen uudistamiseksi ja sanaston rikastamiseksi. Hän loi keinotekoisesti kymmeniä uusia sanoja kuten esim. malbe (mieto), mõrv (murha), naasma (palata), relv (ase), roim (törkeä), uje (ujo), taunima (moittia), siiras (vilpitön) jms. Hänen ehdotuksestaan otettiin viron kielessä käyttöön satoja lainasanoja suomen kielestä ja viron murteista kuten esim. algupärane (alkuperäinen), avardama (avartaa), edu (menestys), hetk (hetki), huvi (kiinnostus), kiinduma (kiintyä), soodus (suotuisa) ja monia muita. Kielenuudistusten ja uusien sanojen käyttöä Aavik esitteli käännösteoksissaan. Viron kielen opettajana hän julkaisi metodisia kirjoituksia ja käytännön kielikysymyksiä käsitteleviä töitä. Vuonna 1944 J. Aavik pakeni perheineen Ruotsiin, jossa hän jatkoi tuotteliasta filologin työtään. Johannes Aavik kuoli 17. maaliskuuta 1973 Tukholmassa ja on haudattuna sikäläiselle Metsähautausmaalle.

Joosep Aavik

Musiikkipedagogi, kuoronjohtaja ja urkuri Joosep Aavik syntyi 17. marraskuuta 1899 Kuressaaressa kauppiaan perheeseen. Valmistumisen jälkeen Kuressaaren gümnaasiumista (1919) aloittivat musiikkiopinnot Tallinnan, myöhemmin Tarton Korkeammassa musiikkikoulussa.

Vuonna 1927 Joosep Aavik sai Tallinnan Konservatorion äänitaiteilijan diplomin, työskennellen sen jälkeen Tarton Yliopiston kirkossa urkurina ja kuoronjohtajana.

Vuonna 1929 hän palasi Kuressaareen, jossa hänestä tuli Laurentiuksen kirkon urkuri. Alkaen 1930-luvulta Joosep Aavikun nimi on erottamattomasti liittynyt Saaremaan kulttuurielämään: yli 50 vuotta hän toimi täällä musiikinopettajana gümnasiumissa ja musiikkikoulussa sekä kuoronjohtajana, orkesterinjohtajana ja urkurina.

Toistuvasti hänet valittiin laulujuhlien yleisjohtajaksi. Hän toimi myös säveltäjänä. Joosep Aavik kuoli Tallinnassa 20. marraskuuta 1989 ja on haudattuna Kuressaaren Kudjapen hautausmaalle.